Kunto - haltioitumista ja häpeää
”Olin hiihtänyt viisikilometriä niin lujaa kuin vain suinkin jaksoin, olin ohittanutkin
pari kirkonkylän koulun poikaa. Pakkanen nipisteli korvanlehtiä ja sormia, hengitys
huurusi kiteässä ilmassa. Maalilinja oli selkäni takana, nojailin käsilläni polviin. Veri maistui suussa. Alaluokan opettaja Anneli ojensi käteeni metallimukillisen tulikuumaa mehua. Huohotin. Hikikarpaloiden valuessa tukastani taapersin Syvälahden koulun sisälle. Eteeni tuotiin sakeaa hernekeittoa oranssilla muovilautasella. Pidättelin oksennusta. Joku tuli sanomaan, sinä tulit kolmanneksi.
Alpakkalusikka, ajattelin. Olin onnellinen.”